torstai 6. helmikuuta 2014

Torpan tarinaa - kohtaloita

Englannintauti, kihti ja poskikolotus oli pitkin talvea koetellut syrjäpitäjän asukkaita. Aikaisin syksyllä oli kerätty talteen tauteja parantavat katajat, murskattu ja kuivattu edellisvuoden sinimustat ryppyiset marjat talteen. Nivelkipuihin ja sappisairauksiin haettiin apua karvassuolasta ja hermomyrkkyäkin löytyi kaappien salaisimmista kätköistä. Mutta se auttoi tuskin provinssitohtorin vaimoa joka vaipui yhä syvemmälle keskiaikaiseen maailmaansa. Hänen vanhin tyttärensä oli synnyttänyt aviottoman lapsen ja lähtenyt laivaluotsin matkaan kaukaiseen saaristoon. Rouva oli murtunut.






















Isonenäinen maakreivitär oli jättänyt puronvarren töllinsä jo kauan sitten, ja sitä asusti nyt Kissanainen. Hän piti kissojaan kapaloissa ja oli täyttänyt ahtaan mökin mitä ihmeellisimmillä esineillä. Huhu kertoi että nainen keitti liemen jäniksennahasta, sekoitti siihen oratuomenmarjat ja katajanoksat, ja kaupusteli seosta lehmille annettavaksi kovimman talven aikana. Provinssitohtorin vaimolle hän oli suositellut kitkerää absintiinia ruokahaluttomuuteen.






















Absintiinia olisi tarvinnut myös vanha raihnas ruustinna joka vaelteli yksikseen hautakalmistossa ja suri mennyttä elämää. Rovasti Sulevi Suitsu, hänen miehensä ja heidän kymmenen lapsensa alkuuunsaattaja, oli jättänyt pappilan ja muuttanut kartanon  leskirouvan luokse paljastuttuaan tämän tyttärien isäksi.






















Pappilaan muutti pian uusi väki, sekä kappalainen että kirkonväärti lapsikatraineen. Ruustinna sai luvan jäädä asumaan yläkerran vierashuoneeseen, mutta talossa käyvä temmellys ja mekastus eivät suoneet hänelle elon rauhaa. Rovastikin näytti päivästä päivään kummittelevan seinätaulussa, rauhattomana ja yhä kaikkea valvovana.






















Kartanon kopeat tyttäret uneksivat valkoasuisista aatelissulhoista, mutta häät eivät vain nousseet varsinkin kun yli-ikäiset neidot olivat jääneet ilman perintöä kartanonherran kuoltua.





















Lopulta tyttäret lähtivät vieraaseen maanpaikkaan elikkä kaupunkiin, katsomaan parempaa väkeä. Löytyi kuin löytyikin sulhanen kummallekin, eivät aivan mieleiset kun olivat neitojen mielestä rumat kuin riihen seinästä revityt. Mutta keisarillisia ratsumestareita olivat, ja sen kelpasi kylällä kertoa.






















Tyttäret palasivat takaisin kartanoon ja häävalmistelut alkoivat viipymättä.























1 kommentti:

  1. Voi ruustinna raukkaa.
    Mitähän noissa kaksosten häissä tapahtuu??.
    Mahtavat kuvat jälleen.

    VastaaPoista