torstai 31. lokakuuta 2013

Torpan tarinaa - pyhäinmiesten aikaan

Rovasti oli tuohistunut kyläläisten syyspuuhista. Perunanviljely oli hänen mielestään kaiken pahan ja laiskuuden alku - liian helppo toimeentulo köyhille. Kaiken kukkuraksi sadonkorjuun jälkeen tehtiin nyt viiniä, ja puutarhoissa rovastia saattoi kohdata todella säädytön näky mikäli hän pysähtyi tirkistelemään.






















Muutenkin rovastia kiukutti. Ihmiset kansoittivat tämänpuolista maailmaa ja vainajat tuonpuolista eikä kumpiakaan osapuolia saanut loukata. Nyt oli tulossa Pyhäinmiesten päivä, ja silloin rovastilla ei ollut menemistä pitäjän vanhaan puukirkkoon. Herran huone oli tulevana pyhänä varattu vainajien messulle.






















Mutta miksi Britta osallistui hiljaisten kirkonmenoihin? Rovasti oli tutkinut sukutauluja sekä kirkonkirjoja, mutta mistään ei ollut vahvistetavissa että vanha Britta todella oli se kuuluisa Nukkujatar. Tästä hän tulisi ottamaan selvää nyt kun kylään odotettiin kaukaisia vieraita jotka osaisivat kertoa lisää. Ja jos Britta enää ei olisi elävien kirjoissa tuli hänet komentaa takaisin hautaan, se oli rovastin kurinpidollinen tehtävä.

Satamaan oli tällä välin alkanut kertyä uteliaita. Oli laiva tulossa ja sen mukana Muorin amerikansisar sekä tämän serkkutyttö. Eipä moni aavistanut että Ruotsinmaalta laivaan oli myös astunut provinssitohtorin vanhin tytär.






















Luotsi oli viime hetkellä noudettu saaristosta apuun, ja hänen vastuullaan oli saattaa matkustajalaiva turvallisesti satamaan. Mies tiesi jo ketä kapteenilla oli kuljetettavanaan, ja varsin uteliaana hän odotteli nyt kauniin amerikanserkun saapumista.


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Susannan siniset

Vaihdettiin Susannan kanssa ensi kertaa kortteja. Kyllä minä yllätyin kun sain näin monta sinistä unelmaa! Olin toivonut jotakin meriaiheista, ja nyt niitä tulvahti suolaisten tuulten kera tänne rapakon taakse pussillinen. Jokaiseen kuvaan Susanna on lisäksi runoillut ja tarinoinut ihmeellisiä, kauniita ajatuksia. Tuhannet kiitokset, Susanna!
Skanneri ei valitettavasti tee oikeutta jalokivin koristetulle merenneidolle..















































Kilpikonna
sukeltaa syvyydestä tiedon
öisen taivaan alla.
Nousee kuunsiltaa pitkin
ikuinen tieto kilvessään.















Unten merellä lentää kilpikonna.
Vapaus sitä pakahduttaa.
Vanha ja viisas,
kuiskaa tiedon kaipaavalle;
Laiva on paluumatkalla.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Enkulilta postia

Eilen sateisen sumuisena perjantaina odotti tienvarren postilaatikossa mainosten ja laskujen sijasta näin ihastuttava yllätys,  kirjekuori aivan kuin menneiltä ajoilta. Katselin ja kääntelin kuorta ennenkuin avasin sen keittiön pöydän äärellä elikkä juuri siinä mistä näkee puutarhaan, kylätielle ja onko polkua pitkin kissaherra tulossa tai menossa. Vaikka  nykyisin pöydän täyttävät ruukkukasvit jotka piti ottaa sisätiloihin yöpakkasten varalta.
















Kirje Enkulilta! Katsokaas kuinka ihania kortteja sain ihan omakseni. Riittää katsomista ja ajattelua pitkäksi aikaa! Näitä kaikkia olin toivonut, ja siinä ne nyt sitten ovat ihka alkuperäisinä. Soul Collagea ja syyssatua sekä meren tarinaa, ohh.... Tuhannet kiitokset Enkuli kaikesta kauniista mitä näet sielusi silmillä ja toteutat meidän toisten katseltavaksi, tulkittavaksi.









































perjantai 25. lokakuuta 2013

Torpan tarinaa - painajaiset

Provinssitohtorin vanhin tytär oli lähetetty Ruotsinmaalle koska kaunottaren ympärillä hiiviskelevät kosijapojat eivät olleet äidille mieluisia. Mutta vieraassa maassa kohtalo oli julmasti puuttunut elämään. Kuten ennustajana tunnettu Kosotäti rajapitäjän kulmille tulleista postikirjeistä päättelikin, tyttö oli pieniin päin ja hänen tilanteensa surkea.

Ainoa neuvo oli lopulta keksitty vanhan tiedon kirjasta. Oli pyydystettävä kuutamoyönä suuri hauki ja hierottava sen leukaa tytön vatsaa vasten. Kalavonkale kastettiin sitten pyrstöä muistuttavassa tammipuisessa ruukussa ja laskettiin elävänä takaisin merisuolaiseen veteen. Silloin lapsi siirtyisi tyttöparan vatsasta hauen kohtuun ja eläisi elämäänsä vesien syvyyksissä ihmisten ulottumattomilla.
















Mutta neuvo ei auttanut enää, sillä pyydystety hauki oli liian hentoinen. Kalpeana tyttö valvoi yönsä kunnes rauhaton uni aamun sarastaessa muunsi hänen pelokkaat yksinäiset ajatuksensa painajaisiksi.






















Unen kourissa tyttö oli hukuttautumassa Vanhan Kaupungin mustana vyöryvään virtaan. Häntä tuijotettiin ja ivattiin. Roviotuli leiskui.  Paholainenkaan ei häntä enää huolisi. Kuinka hän uskaltaisi koskaan palata kotikylään ja tulla kaikkien hylkäämäksi?

Seuraavassa unessa kotipellon pientareella odotti kylän vanhimpien tuomioistuin joka heittäisi hänet armotta pimeän vankiselliin loppuiäksi, ja veisi isättömän lapsen pois.






















Seitsemän valvotun yön jälkeen tyttö rohkaistui ja astui ylväänä laivaan. Keinuva matka kohti kotimaata, vanhempia ja kahta sisarta alkoi. Mutta tyttö ei ollut varautunut yllätykseen mikä siellä odotti.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Kuvan ulkopuolella, saksiruno

Tiistaipäivän kunniaksi saksiruno, roskisruno. Kirjoitan tekstin myös kuvan alapuolelle, höystän hieman välimerkeillä ja suurustan isoilla kirjaimilla. Tämä on hauskaa askartelua, kokeilehan sinäkin mutta ole varovainen jottet jää koukkuun! Nämä valitut rivit olen aikoinaan leikellyt pääasiassaValituista Paloista mutta taisi siinä tulla silputuksi muutama toinenkin aikakauslehti.






















6.9.1638 se kaikki alkoi.
Ikäänkuin nollapiste,
kutsu tehdä elämästä totta.
Ihmismielet askartelivat
totuus ja taru kietoutuivat
kiireisin harppauksin
pitkospuita pitkin
pitämään päiväkirjaa.
Elämän matkarunona
maankamara kätkee sisäänsä
ystävällisyyttä ja lempeyttä
lietettä
kalastajien elämää
runokirjaa, enkeliteemaa
ikävää, peiteltyä epätoivoa.
Toisten pyöriteltävänä
eksyksissä oloa
rosvoksi ryhtymistä
rakkauden tunnustuksia
kuuden naulan painoisia kynttilöitä.
Näyttele osasi viime tingassa
kuvan ulkopuolella
aakkosjärjestyksessä.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Rubenin allakka

Herra Rubenin pikku putiikissa Benalmadenassa Espanjan aurinkorannikolla on tiskillä kenkälaatikko täynnä toinen toistaan kauniimpia taskuallakoita. Selailin aikani, mutta tätä korttia löytyi valitettavasti vain yksi kappale ja muut eivät kiinnostaneet niin paljon että olisin kehdannut poimia taskut täyteen. Ihailkaahan siis tätä tässä. Ruben ei aavistakaan että hänen allakkansa ovat loistavia atc-objekteja!


Ainon tantta-haasteeseen nro 4

Toimiston tytöt olivat keväästä lähtien supattaneet ja kikattaneet lounastunnilla aina Railin palattua reskontran ja laskukoneen ääreen. Taisivat olla kateellisia työtoverinsa uudesta onnesta. Raili oli nimittäin pääsiäisen aikaan vastannut miesopettajan lehti-ilmoitukseen ja nyt ne olivat jo menneet vihille. Raili oli sanoutunut irti työpaikastaan ja muuttaisi kauas toiselle paikkakunnalle. Kaupan myyjättärellä Kertulla oli varma kommentti valmiina.


lauantai 19. lokakuuta 2013

Torpan tarinaa - juuret

On niin tärkeää että jokaisella ihmisellä on juuret. Olivatpa ne sitten kiinni myrskyn tuivertamassa siloisessa rantakalliossa, mustan turpeen turvassa, tai ainoastaa omassa mielessä ajatusten solisevassa virrassa. Amerikansisar oli alkanut pohtia menneitä vuosikymmeniä ja kotimaahan syrjäpitäjään jääneitä rakkaitaan. Kohta hän palaisi sinne, ja tällä kertaa nuori serkuntytär olisi mukana matkalla. Tehtiin valmisteluja, koreita leninkejä ommeltiin tytölle matka-arkkuun.






















Kaukana kotimaassa, luostarisaarella meren ulapalla, tehtiin toisenlaista lähtöä. Isonenäinen nainen oli maalannut valmiiksi taulunsa Madonnan ylöspäin nousevista kyynelistä, ja asetteli niitä nyt huolellisesti vanhaan ruuheen. Syksyinen ilta oli leuto, ja kuun sirppi valaisi autiota ulappaa.






















Kylän asukit ahkeroivat näinä  syksyn viikkoina viininteossa. Korjattiin talteen happamia omenia, makeita päärynöitä. Laivalastillinen viinirypäleitä oli saapunut vieraasta maasta aluksen uumenissa. Niitä ihmeteltiin ja maisteltiin, ja ilmassa oli juhlan odotusta.





















Provinssitohtorin nuorin tytär Anna Beata oli saanut sisareltaan useita kirjeitä. Sisar oli lähetetty kotoa kauas pois Ruotsinmaalle sen jälkeen kun epämieluisia kosijoita alkoi ilmestyä kylälle aamusta iltaan. Jo vuoden verran hän oli asustanut yksinään vanhan maanviljelijäparin luona vieraassa maassa, kieltä taitamatta. Vanhukset eivät jaksaneet pitää tytöstä huolta mutta teettivät hänellä rankkaa työtä ruokapalkalla.






















Sisaren tuorein kirje Ruotsinmaalta antoi aavistaa että jotakin tärkeää elämänkäännettä hän oli salannut sekä vanhemmiltaan että nuorimmilta sisariltaan. Uskaltaisiko hän kertoa kaiken? Vaikeaa oli tytön elämä ollut vieraalla maalla, mutta vielä vaikeampaa oli palata kotiseudulle. Lähtö arvelutti, mutta ei ollut muutakaan neuvoa.


tiistai 15. lokakuuta 2013

Syyssatu-kortit

Nämä hauskat, kauniit, ihanat syyskortit saapuivat haasteeseeni - kiitos teille osallistujille

Enkuli   

Funchis

Kainis

Ulriikka.

Kuvitella miten eri tavoin samaa aihetta, "Syyssatu" voi tulkita ja toteuttaa! Paljon katseltavaa ja tuumittavaa näistä löytyy, värien iloa ja tunnelmaa. - En arvokaan yhtikäs mitään vaan lähetän teille jokaiselle neljälle osallistujalle tekemäni postikortin.





maanantai 14. lokakuuta 2013

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Torpan tarinaa - nuorta sukupolvea

Muorilla oli viimeinkin aikaa kavuta pikkuruisen torppansa ullakolle enen talven tuloa. Siellä tuoksui sahanpuru...






















... ja kauan säilytetyt esineet saivat Muorin taas muistelemaan menneitä. Kuten tuo ikivanha puoliympyräinen synnytystuoli. No, sitähän ei enää ollut tarvittu pitäjässä vuosikymmeniin. Ja nuo ahtaat kangaspuut jotka olivat niin kapeat että piti laittaa sauma keskelle kudosta, ne hän oli saanut kartanosta vaihtamalla pari räsymattoa kaupanteossa. Ajatella, Muorin isoäiti loi aina kankaat katon orsiin.






















Syysmyrsky oli vielä armahtanut ulkosaaristoa. Oli kuulaita lämpöisiä iltoja ja vesi lepäsi rauhallisena kuin peili. Aune vetäytyi yhä useammin yksinään rantaan ja mietti tulevaisuuttaan. Hänet oli häädetty luontaisparantolasta ja pakotettu avioliittoon luotsin kanssa, mutta Aune oli sisukas eikä aikonut lainkaan tyytyä toisten sanelemaan kohtaloon. Hän kaipasi pois täältä, ja hän kaipasi Maija-sisartaan.






















Maija oli vuosia sitten muuttanut kaupunkiin ja eli siellä omaa elämäänsä nukketehtailijan ja kahden lapsensa kanssa. Piti kotia, hyöri kaikkialla ja auttoi tehtailijaa maalaamalla nukkekasvoihin elävien ilmeitä.






















Joskus hän mietiskeli miten kylpylän vesitohtori mahtoi voida, oliko hänelle löydetty sopiva morsian Aunen lähdettyä? Provinssilääkärin kolme kaunista tytärtä oli kuulemma rovastin ehdotuksesta esitelty pojan vanhemmille, mutta ylväiden, hemmoteltujen tyttärien äiti epäröi ja vitkasteli.  Hänen keskiaikaisen suvun katsomukseen ei sopinut tämänlainen maallinen höpsöttäjä joka istutti potilaitaan jäisessä vedessä maksua vastaan. Eihän siitä seurannut pyhimysmäistä oloa tai siunausta jota jokaisen
tuli tavoitella. Rahanahneskin tohtori taisi olla. Kunhan vain vanhin tytär nyt ei menisi ihastumaan vesitohtorin maineeseen - paras lähettää tyttö pois kotoa toistaiseksi.






















Ja aika näytti että kaunottarien varttuessa muitakin kosijoita ilmaantuisi paikalle.


perjantai 4. lokakuuta 2013

Syyssatu, korttihaaste

Ikkunasta ihastelen kullankeltaista pellonsänkeä.
Pidän kuulaasta syksystä, tähtitaivaasta.
Vihdoinkin uusi väritetty maisema
nyökkää minulle aamun valjettua.
Tammenterhot poukahtelevat
vanhan liiterin kattoon
iloisesti, satavuotinen tulevaisuus mielessä.
Päivän kuningatar pukeutuu vaahterakruunuun.

Syksy inspiroi minut tekemään nämä kaksi kuvaa, ne ovat postikorttikokoa. Askartele sinäkin "Syksyn satu"-aiheinen postikortti ja linkitä minulle lokakuun puoliväliin mennessä niin osallistut näiden korttieni arvontaan!