sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Muori käy ompelijalla

Aikaisin aamulla muori (Kapteenskan Kotiapu) nousi ylös ja keitti roivan annoksen puuroa. Olihan edessä taivallus kylälle, ja asiakin oli tärkeä. Muori laittoi päähänsä kauniin lämpimän villahuivin, nyöritti kengät ja pukeutui palttooseen jonka oli jo illalla ottanut esille kylmästä eteisestä.

Hanki kantoi, oli jo valoisaa ja muori oikaisi tutun metsän läpi. Kangaspaketti kainalossa teki mielen iloiseksi odotuksesta, ja tulisihan hän tapaamaan kylään muuttaneen ompelija-Britan ensimmäisen kerran.

Muori saapui Britan komean talon eteen. Oli jo iltapäivä, ja kelmeä kuu katseli korkealta taivaalta päivän sinertyessä.  Ihan huimasi - kuinka monta kerrosta talossa olikaan? Siinä oli niin paljon koristeita että rakenus oli kuin sadun pitsitalo, ja hempeän värinenkin. Muorin torppa oli vain harmaa. Mistähän tuonne mennä sisälle, ettei vain tullut sopimattomasti suoraan saliin?


Neula-Britalla oli ihan oikea odotushuone, melkein kuin tohtorilla. Tila oli täppösen täynnä naisia odottamassa vuoroaan, ja ketään heistä muori ei tuntenut. Monet olivat aivan selvästi istuneet täällä odottamassa hyvin kauan... Mutta tunnelma oli iloinen, muori istahti uloimpaan pinnatuoliin ja pian huone poreili rupatuksesta.


Vielä enemmän oli katseltavaa. Oi! Muori ei ollut koskaan nähnyt näin paljoa kauniita kankaita, väriloisto ihan häikäisi. Ja häntä alkoi hieman hävettää omat ruskeat ja harmaat vaatteensa, ja kengätkin olivat niin kömpelön näköiset. Mutta viis siitä, hän ajatteli ja antoi katseen kiertää väriloistossa.


Koulunopettajan pikku Aune-tytär oli livistänyt ullakolle ja ihaili siellä peilistä uutta mekkoaan jonka ompelijatäti oli vihdoinkin pukenut hänen päälleen. Siinä oli nuppineuloja jotka pistelivät hieman jos ei ollut varovainen. Voi kun tulisi pian kesä ja saisi uuden mekon päälleen!


Muori oli jo istuskellut pitkän tovin kunnes vihdoinkin tuli hänen vuoronsa. - Minä sen sijaan totesin että kamerastani oli rulla tullut täpötäyteen, en voinut siis ottaa tärkeästä tilanteesta kuvaa! Voi harmin paikka. Mutta onneksi repussani oli aina mukana väriliidut ja paperiarkkeja, joten yritin nopeasti ikuistaa käyntini muorin kanssa Neula-Brittan luona:

No, nyt suljemme oven ja jätämme muorin Neula-Britan luo. Hän ottaa mitat lyhyenpyylevästä muorista, katselee ja tunnustelee sinistä amerikankretonkia ja yhdessä mietitään tulevan leningin mallia.

Sitten muori voikin lähteä kotitaipaleelle.

1 kommentti:

  1. tosi mukavaa luettavaa on tämä muorin tarinasi:) ja kirjoitat tosi hyvin!! kuvatkin kauniita ku mitkäkin mutta tuo itse piirtämäsi on kyllä kaikista kaunein:)) hyvä että loppui filmi kamerasta tällä kertaa!

    VastaaPoista